Sickness K-16

Hmm.. mistähän sain päähäni tän tarinan. Kirjottaessa mun päässä pyöri vaan, että ''Onpas kieroa.. onpa likasta... onpa raakaa... onpa väärin.''


Voisin sanoa, että tää on todellinen selviytymistarina.
TÄMÄKIN ON TÄYSIN FIKTIOTA, minun oman mielen tuotos.


*******************************

Hei, minä olen Kelly. Olen 12 vuotta vanha. Asun isäni, Jaredin kanssa. Äitini Dawn katosi monta vuotta sitten. Siitä asti, isäni on ollut erilainen.

Olemme koulussa puhuneet siitä, kuinka ihmiset lisääntyvät. Olemme myös saaneet erilaisia seksivalistuksia. Olen tajunnut, että isäni on hirviö – hän käyttää minua seksuaalisesti hyväkseen.

Äitini lähti, koska hän oli korviaan myöten kyllästynyt isääni. Hän ei silloin voinut ottaa minua mukaan, vaikka hän lupasikin niin. Odotin joka päivä ulko-oven luona ja olin aina valmiina lähtöön. Halusin niin kovasti olla äitini kanssa. Rakastin häntä niin paljon. Äiti vaan ei koskaan tullut hakemaan minua.

Isäni käytti minua hyväkseen päivittäin. Joskus hän raiskasi, joskus hän pakotti koskettelemaan hänen sukupuolielimiään.

Joka kerta, minulla oli niin likainen olo. Yleensä lukittauduin huoneeseeni, enkä tullut sieltä ulos, mikäli isä oli kotona. Aina, kun tulin koulusta kotiin tein itselleni hieman ruokaa, ja otin juotavaa huoneeseeni, jotta selviäisin loppupäivän. Isäni kuitenkin oli tajunnut suunnitelmani. Hän poisti huoneeni ovesta lukon, ja oli aina kotona minun päästessäni koulusta.

 En ymmärrä, miksi isäni on sellainen. Minun on tehnyt monta kertaa mieli mennä hakemaan apua, mutta en ole uskaltanut. Pelkään, että minuun sattuu. Mitä jos joku vähättelee minun ongelmaani? Mitä jos joku nauraa minulle?

Taas kerran… tulin koulusta kotiin, ja isäni odotti minua kotona. Odotin hänen hyökkäävän kimppuuni heti, mutta hän ei tehnyt sitä. Oliko hän kokenut jonkin ihme parantumisen? ’’Hei Kelly. Miten koulussa meni tänään?’’ Isäni kysyi hymyillen. Katsoin isää. Hän ei koskaan ollut kysynyt tuota minulta. ”Hy-hyvin”, vastasin ääni täristen. Isä hymyili minulle taas. ’’Tänään on ruokana nakkikastiketta ja perunamuusia!’’

Tuijotin edelleen isääni, leukani melkein loksahti auki. Ajattelin Jared Goudien parantuneen.

Isäni alkoi tehdä ruokaa, ja minä aloin tekemään läksyjäni. Olin edelleen hieman kummissani, ja ajattelin olevani unessa. Nipistin itseäni varmistaakseni, että tämä on totta. Ja tottahan se oli. Olin niin hereillä kuin olla ja voi.

Myöhemmin illalla katselimme isäni kanssa televisiota. Minulla oli ollut hauskaa isäni kanssa ensimäistä kertaa elämässäni. TÄMÄ oli ollut sitä oikeaa isä-tytär aikaa. ’’Kello alkaa olla jo paljon.. minä käyn nukkumaan’’, sanoin isälleni. ’’Hyvä on Kelly. Nuku hyvin’’, isäni sanoi ja hymyili. Vastasin hymyyn omallani, ja menin huoneeseeni.

Vaihdoin päälleni pyjaman, ja menin peiton alle. Ehdin kai nukkua tovin, kun kuulin huoneeni oven käyvän. Ajattelin, että isä katsoo, että minulla on kaikki hyvin. Makasin vatsallani ja peittoni oli lattialla. Isäni tuli istumaan viereeni sängylle.

Minusta alkoi tuntua hieman kiusalliselta. Yhtäkkiä aloin kuulla huohotusta. Näin sivusilmällä isäni hiplailevan peppuani sukupuolielimillään. Taisi hän kosketellakin niitä samalla. Se tuntui niin inhottavalta. Mieleni teki huutaa, mutta en uskaltanut. Ajattelin, että isäni tappaisi minut, jos päästäisin jonkin äänen.

Se tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta isäni suusta pääsi kova äänien henkäys. En tuntenut mitään lentävän vaatteilleni, vaan kuulin isäni rapistelevan jotain. Se taisi olla paperia. Ilmeisesti isä oli tajunnut laueta paperille, se ei tosin oloani helpottanut lainkaan.

Isäni rapisteli vielä hetken ja poistui huoneestani. Odotin hetken, ja ryntäsin vessaan heti, kun kuulin isäni menneen nukkumaan. Minun oli oksennettava, niin pahalta minusta tuntui. Se siitä oikeasta isä-tytär ajasta. En enää ikinä kutsuisi tuota miestä isäkseni.

Seuraavana päivänä koulussa kuuntelin ystävieni puhuvan jostain televisio- ohjelmasta. Kerrankin pystyin kertomaan mielipiteeni siitä, kun olimme isäni.. eipäs kun Jaredin kanssa katsoneet sen yhdessä.

 ’’Siis voitteko te kuvitella? April ja Jonathan käytti huumeita!’’ Brooke kiljui. Hän yleensä dramatisoi kaikkea. ’’Joo, voin kuvitella’’, sanoin masentuneella äänellä. ’’Hei Kelly, mikä sulla oikein on?’’ Reena kysyi. ’’Ei mikään.. tai no, on mulla ikävä mun äitiä. En oo kuullu siitä vieläkään mitään.’’ Tytöt huokailivat ja yrittivät piristää mua. En voinut kertoa heille, mikä mieltäni oikeasti painoi.

 Koulu loppui, ja laahustin kotiin. Katsoin meidän talon pihatietä. Jared oli kotona, sen tajusi heti, kun näki ruosteisen ja ruman Nissanin pihassa. Astuin kotiovesta sisään, ja Jared huusi olohuoneesta: ’’Hei rakas tyttäreni!’’ ’’Hei vaan, Jared’’, vastasin kylmästi.

Silloin Jared pamahti eteeni. ’’Mikset sano minua isäksi?’’ hän kysyi. ’’Koska minua ei huvita’’, vastasin. ’’Nyt tyttö, opetan sinulle käytöstapoja!’’ Jared huusi. Hän alkoi kiskoa minulta housuja pois. Yritin puolustaa itseäni läpsimällä ja raapimalla häntä. Jared kuitenkin sai minulta housut pois, eli kaiken tarvittavan. Hän riuhtaisi itseltään farkut sekä boxerit pois. Olin kauhuissani. Huusin kuin syötävä.

Jared tukki kuitenkin suuni isolla kädellään. Hän työnsi peniksensä sisääni, ja minä vain inisin. Se oli niin väärin. Se oli väärin minua kohtaan. Aloin itkeä. Minuun sattui.

Jaredin lopetettua ja vedettyään itsensä ulos minusta, nousin salaman nopeasti ja juoksin huoneeseeni. Itkin kovaäänisesti. Siitä ei meinannut tulla loppua. Miksi minun piti asua tuollaisen hirviön kanssa?

Puin vaatteet päälle ja juoksin ulos. Juoksin niin lujaa kuin ikinä pystyin. Ensimmäisessä kadun kulmassa törmäsin naiseen, ja lensin selälleni maahan. Itkin edelleen. ’’Kelly?’’ nainen sanoi. Katsoin ylös. Kasvoilleni nousi hymy ja huudahdin: ’’ÄITI!’’

Olin vihdoin löytänyt äitini, ja sekin oli ollut ihan sattumaa. Olin surullinen, mutta onnellinen. ’’Mikset koskaan tullut hakemaan minua?’’ kysyin. ’’Anteeksi rakas, en vain pystynyt… isäsi esti minua’’, äitini sanoi. ’’Ei hän ole isäni. Hän on hirviö’’, vastasin.

 Äitini katsoi minua kysyvästi. ’’Hirviö? Kuinka niin?’’ ’’Hän oli minun sisälläni’’, vastasin. Äitini kasvot vääristyivät. ’’Mitä se sika on sulle tehnyt!?’’ Äitini huusi. ’’Hän oli minun sisälläni’’, toistin. Äitini tarttui minua kädestä kiinni, ja lähti raahaamaan minua kohti kotia.

’’Äiti, älä vie minua sinne! Se ei ole minun paikkani!’’ huusin koko matkan. Äiti e vastannut mitään. Hän vain jatkoi matkaa.

Kotiovella äitini vaati avainta. Annoin sen hänelle, ja hän avasi kotini oven. ’’Noniin Kelly, tulithan si….’’ Jared sanoi ja jähmettyi nähdessään äitini. ’’DAWN!?’’ Jared huusi. Hänen äänessään saattoi olla pieni yllättynyt sävy.

’’Aivan Jared. Minähän se. Nyt sinä kerrot, että mitä helvettiä olet tehnyt minun pikkuiselle Kellylle?’’ Äiti raivosi. ’’SINUN pikkuinen Kelly? Rouva on hyvä ja kertoo ensin, että missä hän lienee ollut seitsemän vuotta.’’ Jared sanoi. ’’Pakenin sinulta. Tarkoitukseni oli tulla hakemaan Kelly pois luotasi, mutta en pystynyt siihen! Olit hänessä kiinni koko ajan’’, äitini sanoi.

’’Sinä et minun Kellyä vie, huora’’, Jared sanoi. Äitini raivostui. Hän hyökkäsi Jaredin kimppuun kuin leijona, joka puolustaa pentujaan. No, ehkä äitini olikin leijona, ja minä sen pentu.

Tappelu kuitenkin kääntyi Jaredille eduksi. Mies kun oli kaksi kertaa isompi, kuin minun äitini. ’’KELLY, hae naapurista apua!’’ Äitini huusi. Tein työtä käskettyä, ja juoksin naapuriin.

Hakkasin naapurin ovea. Lopulta Anna, joka oli ainakin 50 vuotta, tuli avaamaan oven. ’’Hei Kelly, tulitko taas leipomaan?’’ ’’Anna, nyt on hätätapaus. Jared ja äiti tappelevat, sinun pitää auttaa!’’ huusin. Anna katsoi minua hölmistyneenä. ’’Mutta tyttö hyvä, sinun äitisihän on ollut poissa maisemista jo vuosia!’’ ’’HÄN PALASI TÄNÄÄN, AUTA MINUA!’’ huusin  taas.

Anna otti tilanteen lopulta tosissaan, ja soitti apua. Juoksimme yhdessä kotiini, ja totesimme, että olimme soittaneet apua liian myöhään. Äitini makasi verilammikossa. Minä jähmetyin, Anna huusi kauhusta. Jared kurkisti keittiön ovesta, ja virnisti. ’’Nyt tämä huora ei enää häiritse meitä’’, Jared sanoi. ’’Kelly, nyt juostaan minun talooni’’, Anna kuiskasi. Ja taas juostiin.

Jared tuskin ehti tajuta mitä tapahtui, kun jo paiskasimme ulko-oven kiinni. Poliisiautojen sireenit kuuluivat jo, ja äkkiä autotkin jo näkyivät. Samalla hetkellä Jared tuli läpi talomme ovesta yltä päältä veressä ja huutaen raivoissaan.

Poliisit hyökkäsivät hänen kimppuun, ja saivat miehen taltutettua, ja vietyä pois. Eräs poliisisetä tuli juttelemaan minun ja Annan kanssa: ’’Kertoisitteko, mitä on tapahtunut?’’ poliisi kysyi. Minä niiskutin. En kyennyt vastaamaan poliisin kysymykseen. ’’Tuo mies tappoi juuri tämän tytön äidin’’, Anna sanoi.

Poliisi katsoi minua. ’’Pystytkö sanomaan, tekikö isäsi sinulle jotain?’’ ’’Ei hän ole isäni’’, vastasin hiljaa. ’’Eikö ole? Minun tietojeni mukaan hän on.’’ Katsoin poliisia ja kyyneleet täyttivät minun silmäni. ’’Hän oli minun sisälläni.’’

Poliisin kasvot kalpenivat. Hän poistui paikalta tekemään puhelun. Myöhemmin paikalle ilmestyi sosiaalihuollosta nainen. Hän kertoi minulle, että ottaisi minut huostaan, ja etsisi minulle sopivan kodin.

Esitin iloista, ja helpottunutta, mutta miten pystyisin todellisuudessa olemaan? Löysin äitini, mutta isäni – jota vihasin suuresti riisti tämän minulta lopullisesti. Minun isäni lopetti isänä olemisen, kun hän päätti ottaa minun ruumiinsa omaan käyttöönsä.

Nyt minulla on kuitenkin kaikki hyvin, ja olen saanut apua tähän ahdistukseen ja pahaan oloon.

Enää kukaan ei ole minun sisälläni.