Tarina ei ole raaka. Se on vähän ''plääh'' - koska inspiraatio loppui kesken.
Tarinan demoni Lilith on raamatustakin löytyvä henkilö, ja jos ihmisiä kiinnostaa tietää Lilithistä enemmän, linkki wikipediaan tässä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lilith
anteeksi, että tämä on vähän tylsähkö
******************************
Oletko joskus herännyt keskellä yötä siihen tunteeseen, että joku tuijottaa sinua? Minä olen. Nykyään en herää enää siihen tunteeseen. Nykyään joku pitää minua kurkusta kiinni ja kuristaa. Joudun rimpuilemaan itseni joka yö irti siitä otteesta.
Kysyt varmaan, miten jouduin tähän tilanteeseen? Tein jotain sellaista, mitä kaduin syvästi. Kutsuin demonin elämääni. Ouija- laudalla. Tiesin vaaroista, mutta en uskonut niihin. En uskonut haamuihin, enkeleihin tai demoneihin. Lopulta uskoin.
Koin olevani täysin normaali poika. Näytin mielestäni normaalilta, en kulkenut massan mukana, mutta en yrittänyt myöskään erota siitä. En ollut hyvä koulussa, mutta en ollut huonokaan. Kavereita oli muutama, mikä riitti minulle.
’’Ryan, mitä sä teet tänään illalla?’’ Mike kysyi. Hätkähdin ajatusmaailmastani, ja katsoin ystävääni. ’’Meen lapsenvahdiksi naapuriin. Joudun olee siellä koko illan’’, vastasin hieman surullisena. ’’On sullakin tapa viettää perjantai-iltaa!’’ Mike huudahti. Olin täysin samaa mieltä, mutta tarvitsin rahaa sillä hetkellä kipeästi. Olin lähdössä vaihto-oppilaaksi, ja halusin tienata edes vähän itse.
Illalla olin naapureiden ovella. Soitin ovikelloa, ja ei aikaakaan kun perheen isä, Oliver Ross tuli avaamaan oven. ’’Hei Ryan! Tulitkin juuri hyvään aikaan, olemme juuri lähdössä’’, Oliver sanoi. Hymyilin ja astuin Oliverin ohi sisään. Oliverin vaimo Aimee säntäili paniikissa ympäri eteistä. ’’Missä minun käsilaukkuni on? En löydä sitä mistään?’’ Aimee kysyi paniikissa. Käännähdin ympäri, ja näin pienen kirjekuorikäsilaukun. ’’Rouva Ross, tarkoitatteko tätä?’’ kysyin ja ojensin laukun Aimeelle.
Aimee hymyili ja sanoi: ’’Kiitos Ryan. Etsin tätä laukkua vain kaksi tuntia.’’ ’’Kulta, olet todella hajamielinen!’’ Oliver naurahti, ja suukotti Aimeen hiuksia. ’’Kiitos Ryan, kun pääsit tulemaan näin lyhyellä varoitusajalla’’, Oliver sanoi. ’’Eipä mitään, varmaan voin lukea kokeisiin tässä samalla’’, sanoin ja kohautin olkiani. ’’Kyllä, lapset ovat jo nukkumassa. Emme halua jättää heitä yksin, meillä voi kuitenkin mennä myöhään’’, Aimee sanoi. ’’Tiedät, että jääkaappi ja kaikki muukin on vapaassa käytössäsi’’, Oliver sanoi. ’’Tiedän’’, vastasin. ’’Ja tiedät mistä löytyy kaikki puhelinnumerot?’’ Aimee kysyi. ’’Tiedän, tiedän,’’ sanoin ’’Menkäähän nyt, kyllä minä pärjään.’’ Herra ja rouva Ross hymyilivät minulle, ja poistuivat. ’’Soita oikeasti jos tulee jotain’’, Aimee huikkasi vielä ennen kuin sulki oven. Totta kai, ajattelin.
Aika kului hitaasti. Olin lukenut maantietoa tunnin, kunnes kyllästyin siihen. Rouva Ross oli sanonut minulle ensimmäisellä lapsenvahtikeikallani, että alakerran komerosta voisi löytyä jotain minua kiinnostavaa. Viimeksi löysin tarot- kortteja. En usko minkäänlaisiin ennustuksiin kuitenkaan.
Pengoin tovin komeroa. Lopulta silmäni osuivat lautaan, jossa oli kirjaimia ja numeroita. ’’Ouija- lauta’’, henkäisin. Otin laudan kaapista, ja kannoin sen olohuoneeseen. Tutkin lautaa, ja mietin, että olisiko mahdollista saada yhteyttä tuonpuoleiseen.
Kielsin itseltäni kuitenkin nämä ajatukset. Eihän se ole mitenkään mahdollista! Ei ole olemassa haamuja, ei enkeleitä, eikä demoneita. Jätin laudan pöydälle, ja laitoin television päälle. Tuijotin ilmeettömänä myöhäisillan chattia. Juontaja yritti olla hauska, mutta hänen vanhat vitsinsä saivat minut vähintäänkin haukottelemaan.
Suljin television, ja menin keittiöön hakemaan itselleni mehua. Kannoin mehukannun ja lasin olohuoneeseen, ja tuijotin edelleen Ouija- lautaa. Kaadoin itselleni mehua lasiin, ja join sen yhdellä kulauksella alas. Laitoin lasin Ouija- laudan päälle, ja samassa se kääntyi suupuoli alaspäin. Tuijotin lasia ilmeettömänä. Ehkä minun sittenkin pitäisi kokeilla.
Laitoin sormen lasin päälle, ja pidin sitä siinä. Mietin tovin, mitä kysyisin. Olin katsonut monta elokuvaa, missä käytetään samanlaista lautaa, ja mitään hyvää ei ollut tapahtunut. Päätin kuitenkin rohkaista mieleni ja kysyin: ’’Onko täällä joku minun kanssani?’’ Katselin ympärilleni, ja sitten siirsin katseeni takaisin lasiin. Se alkoi liikkua. Se meni kohdan ’’Yes’’ päälle. Olin kauhusta kankea.
’’Kuka olet?’’ Kysyin. Lasi liikkui taas. ’’L… I… L… I… T… H. Lilith?’’ Ihmettelin ääneen. Otin sormeni pois lasilta. Tiesin, että jokaisessa elokuvassa, jossa tehtiin niin, Demoni pääsi tosimaailmaan. Ajattelin kuitenkin itse liikuttaneeni lasia.
’’Ryaan…’’ joku kuiskasi. Säpsähdin. Katselin ympärilleni, ja yritin löytää kuiskaajan. Kuten odotinkin, en nähnyt ketään.
Nimi Lilith vaivasi minua. Minun oli otettava selvää siitä. Näin Rossin perheen tietokoneen, ja päätin etsiä netistä tietoa. Avasin koneen, ja pistin netin päälle. Minusta tuntui koko ajan, että joku tuijottaa minua. Se oli maailman inhottavin tunne, minkä tiesin.
Kirjoitin nimen googlen hakukenttään. Nielaisin, ja painoin enteriä. Sanotaanko, että haun tulos ei ollut mieluisa. Ei sitten ollenkaan.
’’Ryan, minä haluan nähdä, kuinka veresi valuu pitkin vartaloasi…’’ joku kuiskasi taas. Kylmä hiki nousi iholleni. Googlen löytämät sivut Lilithistä puhuivat kaikki samaa: ’’Poikalapsia vahingoittava demoni.’’ Nousin tuolilta nopeasti, ja kuulin sen kaatuvan takanani. Mitä olinkaan tehnyt? Tulisiko demoni riivaamaan minua loppu elämäni? Olisiko niitä vielä enemmän?
En totisesti halunnut uskoa siihen, että olin päästänyt demonin elämääni. Eihän demoneita ole olemassakaan! Se on vain kristinuskon, ja monen muun uskonnon keksimää. Loikkasin sohvan selkänojan yli, ja istuin. Minun oli saatava tietää lisää Lilithistä.
Laitoin sormeni lasin päälle, ja kysyin ääni väristen: ’’Mikä sinä olet?’’ Hetken oli hiljaista. Päätin toistaa kysymykseni: ’’Mikä sinä olet?’’ Lasi liikkui taas. D… E… M… O… N… I. Demoni. Tärisin pelosta, mutta päätin kuitenkin vielä yrittää olla kontaktissa demonin kanssa. ’’Oletko jäänyt kiinni minun elämääni?’’ Lasi liikkui. Vastaus oli ”Yes”. Kauhu valtasi ruumiini.
Nostin sormeni lasilta. Mitä minä nyt tekisin? En voinut antaa Demonin olla elämässäni. Nyt oli vain pakko myöntää itselleen, että olin ollut väärässä. Niin helvetin väärässä. Demoneita oli sittenkin olemassa. Sillä hetkellä toivoin myös enkeleitä olevan.
Yritin rauhoittua, ja menin katsomaan nukkuvatko Oliverin ja Aimeen lapset edelleen. Avasin oven hiljaa, ja katsoin lasten huoneeseen. Kyllä, molemmat tytöt nukkuivat sikeästi. Ajattelin, että he ovat onnekkaita ollessaan tyttöjä. Miksi juuri poikia vahingoittava demoni oli saapunut elämääni? Kuulostaa juuri minun tuurilta.
Laitoin oven kiinni. Tunsin koko ajan, että joku tuijottaa minua. Syöksyin Ouija- laudan luokse, nappasin sen kainalooni ja vein sen komeroon. Hautasin sen kaikkien tavaroiden alle. Toivoin, ettei kukaan löytäisi sitä sieltä, edes Oliver tai Aimee.
Suljin komeron oven, ja hengitin raskaasti sisään ja ulos. Tunsin käden olkapäälläni. Sen jonkun ote puristi minua, ja riuhdoin itseni irti, sen jonkin erittäin kovaa puristavasta otteesta.
Kuulin auton ajavan pihaan, ja juoksin hakemaan tavarani ja kiidin etuovelle. Oliver avasikin oven, ja juoksin hänen ohitseen. ’’RYAN, mihin on noin kiire?’’ Oliver huusi. ’’Kotiin, muistin, että pitäs tehdä yks juttu!’’ vastasin. ’’Miten lapset voi?’’ Aimee kysyi. ’’Hyvin, nukkuvat kuin tukit. Nyt on mentävä. Moi!’’ Juoksin jo kaukana, kun kuulin Oliverin huutavan: ’’Entäs se palkka!?’’
En välittänyt, nyt oli kiire vain nukkumaan. Ehkä heräisin aamulla, ja tämä ahdistus olisi poissa? Mitäs jos ei olisikaan? Mitä jos tämä Lilithiksi esittäytynyt demoni tappaisi minut? En halua kuolla. En vielä. On niin paljon koettavaa.
Näin kotini jo kaukaa, ja lisäsin juoksuuni vauhtia. ’’Älä juokse, voit kaatua ja katkaista jalkasi’’, joku kuiskasi. En välittänyt. Juoksin vain.
Äkkiä selässäni tuntui tönäisy. Horjahdin, mutta en kaatunut, horjahdin ja pysähdyin. Katselin ympärilleni hädissäni. En nähnyt ketään. ’’MITÄ HELVETTIÄ SÄ HALUAT MUSTA!?’’ Huusin. ’’Haluan nähdä sinun kärsimyksen…’’ ääni vastasi. ’’Sori vaan miss demoni, et saa nähdä sitä!’’ raivosin, ja jatkoin juoksua. Vielä muutama metri, ja olisin kotona
Syöksyin ovesta sisään, ja kiipesin rappuset yläkertaan ennätysajassa. Heitin vaatteet pois, ja sukelsin peiton alle. En varmaan koskaan ole ollut niin nopea. Nukahdin välittömästi.
Näin unta. Olin siinä jossain puutarhassa. Katselin ympärilleni, ihastelin paikan väriloistoa. Katseeni kiinnittyi kuitenkin naiseen, joka asteli puiden katveesta lähemmäs minua. Naisen ympärille oli kietoutunut käärme, ja nainen kantoi sitä ylpeän näköisenä. Katselin naista tarkkaillen Hänen vaaleat, pitkät hiuksensa laskeutuivat kauniisti hänen alastonta vartaloaan pitkin.
’’Ryan, tulit luokseni…’’ nainen sanoi. ’’Kuka olet?’’ kysyin naiselta. ’’Olen se, joka oli Aadamin ensimmäinen vaimo. Olen se, joka oli Samaelin avopuoliso. Olen se, joka houkutteli Eevan syntiinlankeemiseen’’, nainen sanoi. ’’Eli kuka?’’ pääsi suustani.
Nainen katsoi minua ja virnisti. ’’Olen Lilith’’, se vastasi lopulta. Kangistuin kauhusta. Lilith asteli lähemmäs minua, ja oli lopulta kosketusetäisyydellä. Oletin, että hän koskee minua jotenkin, mutta ei. Hän laski käärmeensä minun kaulalleni. Käärme alkoi hitaasti kiertyä kaulani ympärille. Lilith nauroi ilkeästi.
Heräsin nauruun. Joku nauroi minun korvani juuressa, joku tuijotti minua. Kylmä hiki oli kastellut minut täysin. ’’Älä tuijota’’, mutisin. Ei auttanut. Tunsin Lilithin katseen edelleen.
Viikot kuluivat, aloin tulla todella väsyneeksi. Joka yö olin herännyt unesta, jossa Lilith oli ollut. Aina tunsin hänen katseensa, missä ikinä olinkin. Se vainosi minua.
Yhtenä yönä kaikki oli toisin. En nähnyt unta Lilithistä… näin unta omasta kuolemastani. Unessa, jäin junan alle. Se ei ollut Lilithin tekosia, se oli oma päätökseni. Heräsin unesta, ja tunsin kädet kurkullani. En tosin nähnyt ketään. Arvasin heti sen olevan Lilith. Näkymätön nainen painoi minua sänkyäni vasten, ja piti kurkustani tiukasti kiinni. En saanut huutoa ulos kurkustani, mutta ihan niin kuin se mitään olisi auttanutkaan?
Äkkiä Lilith lopetti kuristamisen. Tunsin kuitenkin edelleen sen tuijotuksen. Nousin istumaan sängylläni, ja katsoin ovelle. Joku oli sytyttänyt valon yläkertaan. Katsoin nurkkaan, mistä tunsin Lilithin tuijotuksen tulevan ja kuiskasin sille: ’’Pelkäätkö valoa?’’ En saanut kysymykselleni vastausta.
’’Hiljaisuus on myöntymisen merkki’’, sanoin, ja nousin sängyltä. Demoni, joka pelkää pimeää. Ei voinut olla niin helppoa tapaa päästä demonista eroon. Pitäisi vain aina olla edes pieni valonlähde. Laitoin pöytävaloni päälle.
’’Älä ole hölmö, en pelkää pimeää. Olen elänyt paratiisissakin’’, Lilith sanoi. En viitsinyt vastata. Se ei olisi hyödyttänyt mitään. Demonit valehtelevat aina, joten miksi Lilith puhuisi totta? En usko Lilithiä, en hetkeäkään. Päätin valvoa loppuyön.
Aamun valjetessa, päätin kertoa siskolleni Joannalle tilanteestani. Hän uskoi kaikenmaailman enkeileihin, haamuihin ja demoneihin. Ja tietenkin ennustuksiin. Olin siis hänen vastakohta.
Joanna oli järkyttynyt. Hän sanoi, että jos haluan Lilithin pois elämästäni, ainoa vaihtoehto on manaus. Idioottina tietenkin kysyin, voisiko Joanna tehdä sen. Vastaus oli ehdoton ei.
’’Voitaisiin tarkkailla Lilithin toimintaa viikonloppuna, kun vanhemmat lähtee ulkomaille’’, Joanna ehdotti. Pyörittelin peukaloitani, ja mietin, olisiko se järkevää. Kohdata demoni yksin. ’’Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa’’, Joanna sanoi.
Täytyy myöntää, sisareni oli oikeassa. Ei ollut muutakaan ideaa. Tämä päätettiin tehdä.
Oli vasta maanantai, kun aloitin tuntien laskemisen viikonloppuun. Jokainen yö oli ahdistavampi kuin edellinen, ja joka kerta heräsin unestani Lilithin nauruun. Torstain ja perjantain välisenä yönä luulin kuolevani oikeasti, kun en päässyt irti Lilithin otteesta.
Vihdoinkin vanhempamme lähtivät, ja jäimme Joannan sekä Lilithin kanssa kotiin. Joanna käski minun pyytää Lilithiä liikuttamaan erilaisia esineitä edessämme. Lilith teki työtä käskettyä, mutta minulla oli koko ajan outo olo siitä kaikesta.
’’Ihmeellistä’’, Joanna hihkui. ’’Joo Joanna, jos me nyt tehtäisiin jotain muutakin kun katsottaisiin lentäviä esineitä’’, sanoin närkästyneenä. ’’Totta kai.. anteeksi, innostuin niin’’, Joanna vastasi hämillään. Siskoni pakotti minut keskustelemaan Lilithin kanssa pitkiä keskusteluja, ja minua alkoi totisesti pelottamaan, kun Lilithin ääni alkoi kuulostaa vihaiselta.
’’Joanna… nyt jos käytäisiin kävelyllä, Lilith kuulostaa vihaiselta.’’ Joanna nyökkäsi. Kiskoimme ulkovaatteemme päällemme, ja kuulin Lilithin nauravan ilkeästi. Nyt minun pitäisi olla erityisen varovainen.
Otimme kulkusuunnaksi keskustan. Äkkiä aloin tuntea suurta väsymyksen tunnetta, ja halusin välttämättä pysähtyä läheiselle penkille lepäämään. ’’Hetkinen… Lilith on nainen… joten hän on succubus. Ryan onko Lilith ilmestynyt sinulle todellakin joka yö?’’ Joanna kysyi. Haukottelin ja vastasin: ’’Onhan se.’’
Olipa piristävä tieto. Joko minuun sattuisi aivan helvetisti, ja saisin sellaiset vammat mistä en välttämättä koskaan parantuisi TAI kuolisin. Hauskaa. Siis oikeasti. Joanna joutui raahaamaan minut kotiin, koska olin niin väsynyt. Hän kantoi minut sänkyyni, missä nukuin monta tuntia.
Heräsin kipuun. Katsoin rintakehääni… siitä vuosi verta, paljon verta. ’’JOANNA, TUU TÄNNE HETI!’’ Huusin. Yksi raapaisu. Toinen raapaisu. Kolmas, neljäs ja viides. Kipu oli sietämätön. Joanna syöksyi huoneeseeni, ja näki kuinka kynsien jäljet painautuivat ihooni.
Joanna alkoi heti kiljua, ja silloin Lilith tönäisi siskoni ulos huoneesta, ja lukitsi oven. Yritin nousta sängystä, mutta se oli turhaa. Tunsin taas suurta väsymystä, ja silmäluomeni painuivat kiinni. Lilith ei enää raapinut minua.
Näin taas unta Lilithistä. Tämä oli minuakin miellyttävä. Se jopa kiihotti minua. Olimme molemmat alasti.. siis minä ja Lilith. Lilith kosketteli alastonta vartaloani…. ja sitten heräsin. Olin ehkä hieman pettynyt uneni lyhyydestä.
Mutta en herännytkään sängystäni. Näin tunnelin, ja valoa sen päässä. Tiesin, että mikäli näkee tunnelin päässä valoa, sitä kohden ei saisi kävellä. Otin kuitenkin askelia sitä kohti. Kuolinko minä? Oliko Lilith onnistunut uuvuttamaan minut yhdessä päivässä ihan loppuun asti? Vai olinko ollut tavattoman väsynyt siitä asti, kun Lilith oli tullut elämääni?
’’Nyt olet ikuisesti minun, Ryan!’’ Lilith kiljui. Kuuntelin naisen kieroutunutta naurua. ’’Taidat todella olla se, joka johdatteli Eevan syntiinlankeemukseen’’, sanoin. Lilithin nauru hiljeni. ’’Niin toden totta olenkin! Sinulla kävi hyvä tuuri, kun Belial tai Lucifer eivät tulleet sabotoimaan sinun elämääsi’’, Lilith sanoi. ’’Joo, tosi hyvä tuuri. Jos olisin ollut yhtään varovaisempi, en olisi päästänyt sinua elämääni’’, vastasin.
Silloin Lilith ilmestyi eteeni, ja hänen takanaan demonien sotaväki. ’’Meitä on yksi liian vähän. 479 demonia. Yksi tarvitaan vielä, ja armeijani on täydellinen’’, Lilith sanoi. Katsoin demoneita. Niiden katseet pistivät lävitseni. Katsoin taas Lilithiä ja sanoin: ’’Se tarkoittaisi minun kuolemaani?’’ ’’Kyllä’’, Lilith sanoi säälimättä.
Nyökkäsin ja avasin vielä suuni: ’’Ehkä olen ansainnut sen. Mitäs en uskonut.’’ Lilith hymyili, ja veti minut lähelleen. Hän halasi minua, ja minä tyydyin vain haistelemaan hänen hiuksiaan. Lilith tarttui minua pääni molemmilta puolilta.
Kuului kovaääninen naks. Lilith katkaisi niskani.
Kotona Joanna oli päässyt huoneeseeni. Hän oli nähnyt, kuinka olin kouristellut, ja niskani oli mennyt poikki.
’’DEMONI! SUCCUBUS! LILITH! Anna veljeni sielu takaisin!’’ Joanna huusi. Ei vastausta. Joanna nyyhkytti ruumiini vieressä. Hän pyysi Lilithiä liikuttamaan esineitä. Ei vastausta.
Demoni oli vienyt minut kokonaan. Se oli minun rangaistukseni siitä, etten uskonut.
Jesaja 34:14 Pyhä Raamattu Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan ja löytää lepopaikan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti